Olen päättänyt, usean kuukauden miettimisen tuloksena siirtää blogini Bloggeriin.

Tämä blogi siirtyy pian ajasta ikuisuuteen, tai jää tänne, koska en saa siirrettyä aikatarkasti näitä edellisiä kirjoituksiani Bloggeriin, näin olen käsittänyt. Siirtykää siis toki sinne, rakkaat lukijani.

Uusi osoite uuteen blogiin on www.haihattelijansalaiset.blogspot.com

Evgenij, hanki elämä :)

Lunta! Ehdin jo ajatella et ehkä ois kuitenki parempi sellanen kuiva, aikasta vähäluminen talvi? No eipä tuota nyt ihan hirveesti oo ehtiny tulla, mutta himppasen kuitenkin. Onpahan valosampaa. Hauskasti tohon kuvaan ilmaantui olohuoneen lamppu. Tosi taiteellista ja silleen.

Uusi vuosi vietettiin T:n kanssa ihan tässä kotosalla rauhaisasti. Olin tosi yllättynyt siitä, että vaikka perjantaina paukuteltiinkin jonkun verran niin silti ihmiset malttoi suurimmaksi osaksi olla paukuttelematta sinne 22 tienoille. Käveltiin tuohon lähipellon reunaan, jonne olikin kerääntynyt ympäri aika paljon porukkaa ja kateltiin tulitukset. Loppuvaiheessa pitikin lähteä takasin, ku oli niin kamala ruudinkatku että mulla ainakin kävi hirveesti henkeen. Arska ei ollut oikeastaan moksiskaan mutta Elli oli vähän stressaantuneempi. Seuraavana päivänä oli jo kummiskin rauhottuneempi. Yökin meni aikasta hyvin, ei tarvinnu valvoa paukutteluiden vuoksi.

Käytiin dyykkaamassa mulle Ikean mäntyinen pöytä roskiksilta, pikkasen jotain koiranpuremaa on jalassa vissiin, mutta muutoin oikein siisti. Olin jonkun aikaa ajatellut taas, että pitäis joku erillinen askartelu/ompelupöytä hommata, ettei tarvii tossa ruokapöydän äärellä touhuta. Näin sitä sitten taas asiat mulle järjestettiin, että sellainen pöytä hommaantui ihan tuosta vaan.

Vielä ei oo kämpästä kuulunu mitään. Se ois niin kiva kaksio, kun ois sauna ja suht hyvän kokonen ja ihan kivalla paikalla kun sitä käytiin katselemassa ympäristöstä.

Vaikka ihmiset näitä joulupostauksia inhoiskin, ja etenkin lahjapostauksia niin täältä niitä silti tulee. Lällällää.

Ensiksikin täytyy todeta, että oli varmaan koko elämäni tähänastisen joulu-urani onnellisin, iloisin ja ihanin joulu. Käytiin aattona syömässä mun vanhemmilla ja myöhemmin pelailtiin Rappakaljaa. Kamera unohtui siltä reissulta kotiin ja harmiksi kaikille ei ole siitä mahtavasta kattauksesta mitään kuvia. Mutta voitte uskoa että ruoka oli jälleen kerran mainiointa.

Aattoiltana tultiin yhdeksän maissa takaisin tähän mun kämpille ja koomailtiin hetki sohvalla kunnes painuttiin nukkumaan. En oo ihan hetkeen ollut niin väsynyt ku olin silloin ja kuulemma kuorsasinkin. Miesparka. Kuorsaan aina silloin kun oon tosi väsynyt. Tai juonut jotain alkoholipitoista.

Niin, niistä lahjoista sitten siltä reissulta;

Veljeltä tommonen iso kasaripannu, just kun olin ajatellu mielessäni et pitäis ostaa uus kun edelliset pannut on menny pohjasta ihan sellasiks epätasasiksi. Se kai kuuli jostain telepaattisesti varmaankin koska oli niin osuva ostos.

Porukoilta tuli Kreisi-Alias jota sitten miehen kans pelattiin tavallisen Aliaksen tapaan. Toi onki hauska joskus porukalla kun siinä pitää selittää hassusti niitä sanoja. Pitää vaan olla paljon ihmisiä kun sitä pitäs pelata joukkueissa. Tykkään kyllä hirveesti kaikenlaisista lautapeleistä ja etenkin näistä sanaselitys - ja sanapeleistä ylipäätään. Trivialia ollaan pelattu miehen kanssa nyt varmaan 20 kertaa enkä oo vieläkään voittanut sitä, ollaan kokeiltu kaikki vaikeusasteet ykkösestä kutoseen. On se vaan aikamoinen tietäjä... Suklaata ja muuta syötävää saatiin porukoilta mukaan viemisiksi.

Joulupäivänä otettiin juna allemme ja suunnattiin miehen vanhemmille ja oli siellä myös miehen sisko. Syötiin, juteltiin, hengailtiin ja pelattiin. Tällä kertaa pelinä oli Boggle, mulle ennen tuntematon peli. Siinä myöskin piti sanojen kanssa leikkiä, oikein mukava, nopeatempoinen. Mä voitin!

Miehen siskolta saatiin teetä ja suklaata. Namnam!

Suklaata tuli myöskin miehen toiselta siskolta ja kissat sai kissanminttuhiiriä ison paketillisen. Edelliset onki laitettu jonneki hukkaan.

Mieheltä sain kans mielenkiintosen lahjan, tuommosen kirjan jossa on tiettävästi Suomen vanhin väitöskirja näistä suomalaisten taikauskoista ja muista jutuista 1700-luvulta lähtien. Oon katellut näitä opuksia Salakirjat.netistä monesti ja huokaillut, mies osui kyllä ihan nappiin tuossa ostoksessaan.

Möllikältä sain aivan superihanan ja söpön korurasian. Ainakin oletan että se on korurasia.. Ja tosi kauniita tuikkuja ja joulupallon. Ihan mun värisiäkin.

Suklaata siis riittää vaikka muille jakaa vaikka tänään innostuinkin vähän enemmän maistelemaan. Kait ne siitä pikkuhiljaa parempiin suihin katoaa, ei oo pelkoa että ensi jouluna löytyisi kaapeista unohdettuja suklaarasioita.

Huomasin myös, että rahapuuni on kokenut jonkin kummallisen kasvupyrähdyksen. Se on tehnyt ihan hirvittävän kasan uusia pieniä lehtiä ja oksanalkuja. Ilmeisesti kuuma kesä teki terää takapihalla nautiskellen ja se viihtyy ihmeellisen hyvin tuossa keittiön pöydällä ikkunan edessä vaikkei se siihen ihan hirvittävästi valoa saa. Olen aivan ymmälläni, koska en oo ikinä ollut mikään kummoinen viherpeukalo. Kait se sitten johtuu siitä että osaan kiduttaa kasveja ja rahapuu sattuu olemaan sellainen kasvi joka siitä kiduttamisesta vaan intoutuu.

Kiitos kaikille ihanasta joulusta. Olen onnellinen ja kiitollinen kaikista niistä ihanista ihmisistä joita elämässäni on tällä hetkellä.

Hähää! Tänään sain mailiini tiedon että se yks blogilla kommentoija on bannattu. Right back at you! Pitää kattoa että tuleeko se takaisin uudella IP-osoitteella, tunnistan kuitenkin kirjoitustyylin. Eihän mua muutoin ois häirinny tollanen kommentointi, ihan sama mitä ihmiset ajattelee mutta koska se oli todennäköisesti ihminen menneisyydestä niin parempi näin. Mulla puhaltaa niin uudet tuulet elämässä rakkauden suhteen etten haluu murehtia tollasista tyhmistä jutuista ja kun se hoitui näin niin oikein hyvä. Haluan keskittyä täysillä olevaan ja tulevaan enkä jatkuvasti tarvii muistuksia menneistä.

Vielä ei oo kuulunut siitä asunnosta jota haettiin. Tosin ei se ole ottanut sitä ilmoitustakaan vielä netistä. Vielähän tässä on peliaikaa löytää se perfect vuokralainen, kun soppari alkaa vasta 2.1.2012. Laitettiin kyllä laput toiseenki paikkaan, kahen kilometrin päässä siitä aiemmin haetusta, isommat neliöt, oma sauna ja lähestulkoon sama vuokra, kuin siinä pienemmässä ei saunallisessa. Käy miten käy.

Tänään oon taas vähän lähempänä joulufiiliksen löytymistä kun tuolta taivaalta tulee jotain tollasia valkosia tiskirättejä ja maa on muuttunut valkoiseksi. Kuulemma tästä saadaan nauttia jopa perjantaille asti ja sopivasti jouluaatoksi kaikki sulaa. Kunhan ei nyt vaan olis sit taas ihan luikasta. Hiekkapussi taskuun varuiks.

Tänään pitäis vielä huiskia imurilla, tehdä muunlaisia kotihommia ja sillai, kun se rakkauden tuulahdus saapuu mun luokse jo huomenna. Saan nauttia mahtavimmasta seurasta varmaankin ainakin maanantaille asti. Wupii!

Kokeilin muuten smetanasillin tekoa ja voi vitsit se on hyvää! Huomenna pitäis ekaa kertaa elämässään graavata lohi ite, saa nähdä mitä siitäkin tulee vai kuoleeko kaikki johonki ruokamyrkytykseen. Kai se ihan hyvin menee.

31 vuotta pärähti mittariin. Eipä se niin erikoiselta tunnu vaikka vanhenemista tapahtuukin. Sisin pysyy kuitenkin nuorekkaana ja se on pääasia?

Sain ihania lahjoja; vanhemmilta imurin (olinhan tässä jo reilun vuoden asunut ilman sellaista), parhaalta ystävältä ihanan lahjakorin jossa on Yves Rocherin Blackberry (karhunvatukka?)tuoksuisia vartalojuttuja. Mieheltä sain Neuhausin suklaarasian! Ai että, se ihan piloille mut hemmottelee. Pusuja vaan paljon.

Kiitos ihanista lahjoista! Ihana saada sellaisia käytännöllisiä lahjoja joilla on oikeasti käyttöä, sen sijaan että saisi jotain tilpehööriä vaikka onhan niitäkin tietysti kiva saada.

Äiti naureskelikin, että harvoin kukaan innostuu imuroimisesta näin paljon, mutta kun kerrankin saa nurkat kunnolla puhtaaksi noista karvapalleroiden tuotoksista niin vähemmästäkin intoutuu.

Eilen sain jonkun pienen jouluisen fiiliksen pureman kun kävin ostamassa pari laatikkoa pakkaseen, kalaa ja manteleita, rusinoita ja pähkinöitä. Niin ja puuroriisiä! Ehkä se tästä sitten se mieli intoutuu kun joulu lähenee, pääsee viettämään aikaa yhdessä kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa, se on ihan parasta.

Sataa, sataa ropisee... Tai lotisee. Just kun oot saanut takin kuivaksi edelliseltä reissulta ja taas pitää lähteä kastelemaan itsensä. Puhumattakaan housunlahkeista joihin tarttuu kaikki mahdollinen rapa ja ne suurinpiirtein tippuu päältä, ku märkyys painaa niitä alaspäin.

No en valita sen kummemmin, ei sade ole mulle mikään juttu kunhan ei ole liukasta. Ihan hyvä näin, kaikenlaiset suojavarusteet on keksitty.

Oli aikas tapahtumarikas viikonloppu; miehen sisko, sen mies ja suloisin pikku-ukko kävi kylässä ja sain Islannista tuotua villalankaa vaikka kuinka paljon, olin aivan onnessani. Niistä tekee vaikka mitä. Ihana lampaanrasvan tuoksukin niissä on. Pitäkää vaan outona mutta musta se tuoksu on tosi ihana!

Sit käytiin vilkasemassa yhtä kaksiota. Se ois tosi oivalla paikalla, ekassa kerroksessa, sisäpihalla niin että lähellä kulkevan ratikan äänet ei kuuluneet sinne ja vuokrakin ois kahdelle maksavalle ihan kohtuullinen. Mies maksaa yksiöstään nyt melkein yhtä paljon mitä se kaksion vuokra on. Siellä kävi aikamoinen trafiikki et katotaan nyt miten käy. Jos ei nyt natsaa niin natsaa sitten joskus myöhemmin. Mukava tietää että sellainen mahdollisuus on olemassa että samaa tönöä asustetaan jossain vaiheessa.

Huomenna ois synttärit ja mun piti mennä ostamaan kakkutarpeet, mut sit mä muistin että eihän mulla oo sitä kakkuvuokaakaan ku se oli viime vuonna vaan lainassa enkä tänään jaksa sitä hakea.

Olkoot, ei sitä aina tartte sitä kakkuakaan, onnentoivotus riittää. Tai sit käyn hakemassa kaupasta Frodingen prinsessa-pakastekakun.

Niinku paasasin, että minähän en lahjoja ostele. Tai no en tainnut missään vaiheessa ihan täysin tosissani sanoa etten ostele, en vain ottanut asiaan varaslähtöä tai ressiä. No tänään kävin kuitenkin pikkasen lahjaostoksilla. Ihan oikeesti pikkasen vaan, parille tyypille jotaki pientä.

Juteltiin jo tuossa isäukonkin kanssa eräs päivä että saapi olla viimesiä jouluja nää kun ostellaan lahjoja, kun aikuisia ihmisiä tässä kaikki ollaan. Ihan hyvä niin, kun en mä ainakaan osaa sanoa mitä mä tarviin tai haluaisin. Mulla on jo kaikkea mitä tarviin. Paitsi raastinrauta. Ja niinhän se menee että se mitä mulla ei oo, ni sitä en tartte.

Korttejakaan en juuri koskaan lähettele ja sitten tulee huono omatunto kun postilaatikossa oottelee ihania joulukortteja. Anteeksi.

Onneks nykyään on niin paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia joulunviettotapoja, ettei oikeastaan tartte tuntea syyllisyyttä jos nyt ei oo sitä ja tätä kun jollain toisella on ihan tipe-tipe-tiptop. Sekin on ihan ok jos niin haluaa tehdä, ei se ole multa pois.

Nyt ois aika väsy olo, jos jois vähän kahvia ja söis toscapiirakkaa. Salkkaritkin alkais kohta vaikken mä niitä katokaan.

Ihan pieniä vaan... Bodasin ja siirsin sohvan ja nojatuolin paikkaa. Mut nyt tää näyttää ehkä epäorganisoituneemmalta ku aiemmin. Pitää ehkä vähän pureksia että jääkö nää nyt näin vai laitanko takasin niinku ne oli.

Suunnittelin että olisin menny tänään aikasemmin nukkumaan ku huomenna on taas aikanen herätys, mutta eipä siitä näytä tulevan tänäänkään mitään, joten odottelen tässä Frasieria ja sitte painun normaaliin aikaan nukkumaan. Paitsi että Frasier tulee tänään tunnin normaalia myöhempään. No, eipä tuo maailmaa kaada.

Toi miespuolinen asensi mulle uudet verhotkin, nyt täällä on jotenkin ihan erilainen valaistus niiden ansiosta. Sellainen punertavan tunnelmallinen. Tykkään.

Täällä ois vielä vaikka mitä laiteltavaa mut en tiedä malttaako sitä enää laittaa kun en tiedä kuinka kauan tässä vielä asustaa...

Huomenna haavahoitoa ja äiskän vierailua. Sitten onki pian perjantai jota on ooteltu taas ku hullu puuroa.

Ps. Kommenttitarkistus otettu käyttöön roskapostin välttämiseksi, joten jos jätät kommenttia ja se ei heti ilmesty niin älä huolestu, ei ole mitään vikaa blogissa.

Kyl on taas NIIIIIN ankee joulukuun keli ettei mitään rajaa... Toivottavasti lunta tulis edes jouluksi niin olis edes vähän fiilistä. Tai no ohan sitä fiilistä enemmän ku viime vuonna tähän aikaan johtuen varmaan siitä, että mukana on tuo italialaiseksi lapatossuksikin itseään joskus väsyksissä tituleeraava tyyppinen. Tähän paljon sydämiä. Viime joulu meni myöskin jokseenkin enimmäkseen pyörätuolissa.

Odotan jouluaattoa, kuin lapsi jouluaattoa ja jouluaaton iltaa. Jouluruuat saa mun sydämen aina läpättämään yhtä paljon ja vaikka niihin heti ekan päivän jälkeen kyllästyykin, ne maistuu silti vuoden odottelun jälkeen maailman parhaimmalta. Ja joulupäivänä on saatava aamulla riisipuuroa.

Yhtään en ole lahjoja edelleenkään ostanut, saa nähdä miten tiukille menee ja mitä hankin ja kelle, jos hankin. Tälleen luontouskovaisena jos niinkin radikaalia nimitystä voi käyttää, voisin vaan vakaumuksellisesti heittää parit veisut ja sulkea sanomalehtiin kuusenoksia paperinarulla. Eikö olis hieno lahja? Niitähän vois sitten ripustella pitkin ja poikin tuoksumaan.

Viikonloppu meni jokseenkin aika väsyneissä tunnelmissa molemmilla. Silti niin mukavasti ja leppoisasti. Eipä me taidettu muuta tehdä ku ruokaa.

Niin ja kävin mä kirjastosta tulostamassa hakupaperit Helsky ry:n aikuisten käsityökouluun joka on nelivuotinen joka toinen lauantai käytävä opinahjo. Syksyllä 2012 alkais tuo, mua kyllä aika paljon kiinnostais. 12 valitaan mutta ainoa haittapuoli tuossa on se, että siitä ei saa itselleen mitään ammattinimikettä. Valmiudet tosin antaa vaikka mihin, kyllähän siinä neljässä vuodessa ehtii jos jonkilaiseksi proksi tulla. Ehkä laitan paperit sisään. Parempi sekin kuin istua takalisto homeessa kotosalla, etenkin kun ollaan alettu miettimään joskos sitä keräis ens vuonna kimpsut ja kampsut yhteen ja asuttais samaa tönöä. We shall see.

Tänne eteläänkin saatiin sitten lumipeite joka jo seuraavana päivänä kovettui koppuraiseksi jääksi tielle. Taas on se aika vuodesta, kun saatan viihdyttää kanssaihmisiä mitä kummallisimmilla tavoilla tehdä tuttavuutta tuon tien pinnan kanssa ja lennättää jalkaani ilmojen halki hienoissa kaarissa.

Mulla ei riitä kertakaikkiaan ymmärrys, että minkä takia ei kunnat voi panostaa siihen tien hiekottamiseen oikeanlaisilla aineilla, niinkuin esimerkiksi ihan hienon hienolla hiekalla. Sellaiset nyrkin kokoa lähentelevät kivenmurikat kenkien alla ei paljoa vaikuta kun se siitä jo katoaa. Terveetkin ihmiset kaatuilevat ja satuttavat itsensä, niin entäs sitten me invalidit tai vanhusparat? Haloo!

Tai miksi ei kävelyteiltä jyrätä sitä lumimassaa pois jo silloin kun se on sulaa, kun se seuraavan pakkaspäivän tullessa kovettuu sellaiseksi epätasaiseksi koppuraiseksi jääksi jonka pinnalla on mahdoton kävellä. Ei ole kai yllätys, että sitä lunta ja jäätä joka vuosi saadaan? Vai onko se edelleenkin täällä Kehä III tienoilla aivan käsittämätön juttu? Ilmeisesti.

En katsonut Linnan juhlia tänäkään vuonna, mutta huomasin muualta että Jenni Vartiaisella oli tosi kaunis puku. Hieno leikkaus ja räiskyvä väri on varmasti ollut aikamoinen katseenvangitsija siellä mustien ja sinisten pukujen massassa. Itseoikeutetusti Mike Monroe sai kutsun ja oli niin vallan symppis ja söpö. Hieno juttu.

Tää päivä alko ihan tajuttoman puuroisesti. En oo ennen tiedostanut itessäni mitään kaamosmasennuksia tai väsymystä sen kummemmin tähän vuodenaikaan, mutta nyt se on sit ilmeisesti iskeny. Vanhuus ei tuu yksin...

Revin itteni väkisin ylös ja istuin sängynlaidalla eteeni tuijottaen ku joku zombi pitkän aikaa. Tarttis varmaan jotain vitamiineja ruveta popsimaan, vai auttaaksne piristymään siis ihan oikeesti?

Sen jälkeen koko päivä on menny enemmän tai vähemmän sumussa, päässä jomottaa ja tekis vaan mieli kaivautua peiton alle. Oon mä silti tänään huushollannut ja pessyt monta koneellista pyykkiä. Ainaki neljä. Tarttis varmaan seuraavaks miettiä jotain kahvinjuontia ja sen sellaista. Odotan jo oikeestaan et voin Frasierin jälkeen laittaa pään tyynyyn ja jatkaa Sunneva keisarin kaupungissa- kirjaa. Kuka arvaa kenen kirjottama?

Tuli jotenki Humisevan Harjun jälkeen sellainen levollinen. kotoisa olo kun nappasi tuon hyllystä.

.Aamupäivällä heräsin Murun soittoon, enpä taida tietää mahtavampaa tapaa tähän elämäntilanteeseen herätä <3 On niin uskomattoman hieno fiilis, kun on sellainen suhde jossa molemminpuolinen huomioonottaminen toimii niin täydellisesti ja luonnollisesti. Ei tartte epäillä jatkuvasti toisen motiiveja, tunteita ja tarkoitusperiä. On olo, että mua arvostetaan ja mä arvostan.

Onneksi soitto tuli, koska muutoin olisin nukkunut ihan varmaan pidempäänkin. Jotenkin kun sitä aamulla havahtuu hereille ja huomaa että on ihan hämärää, sitä ajattelee ettei kello voi olla vielä paljoa. Mutta se hämärä nyt vallitseekin 24/7. Lumi sais kyllä jo tulla!

Kävin moikkaamassa taas porukoitakin, kävin eilenkin. Mukava tallustella tuolla ja molemmilla kerroilla tallustin ilman kävelykeppiä. Repikääs siitä! Selän lihakset huutaa amputoidun jalan puolelta hoosiannaa mutta liikunta on varmasti tähän paras keino. Liikaa ei tietty viitti, mutta tää on hyvä. Joskushan tosta henkireiästä on luovuttava.

Tänään pitäis vähän taas huushollata jos sitä malttaa, huomenna viimeistään. Ihanaa kun on tällänen superkodinhengetär!

Huomatkaa sarkasmi.

Tein hartsinukelle villasukat ku en osaa tehä ihmiskoossa, nää oli helpot!

Noniin, toimiihan tää taas.

Lauantaina oli Möllikän synttärit ja niitä juhlittiin prinsessateemalla. Ihan kaikilla ei ollu tiaraa päässä  (eikä siis missään muuallakaan) mutta ei se mitään. Kiva että Möllikkä jaksoi vanhoilla päivilläänkin juhlat järjestää. Omista synttäreistä en niin tiedä vaikka nekin kohta häämöttää, kun kaikki kaverit on hajallaan ympäri Suomea niin ei oo oikein kivaa järkätä mitään juhlia kun ei sinne kukaan kummiskaan tule. Vaikka oishan se kiva vaikka rakkaimmat viedä syömään tai muuta touhua sen kunniaksi että taas on vuoden vanhempi, vaan ei ehkä viisaampi. Onnellisempi ainakin. Kakku pitäs kuulemma kummiski iskälle ja äiskälle vääntää. Ans kattoo ny.

Edelleen ootellaan sinne ortopedille pääsyä, saapi nähä kuinka kauan siinäki menee. Sillä välin käyn edelleen haavahoidoissa ja siinä on pientä edistystä tapahtunu. Toisaalta sen tietää että mulla jalkojen haavat huonosti paranee kun on aika olematon ääreisverenkierto ja toiminta jaloissa. Rasittaaa että aina on jotain.

Painonpudotuskin on taas tullut mielessä ajankohtaiseksi. Sais vaan alkusysäyksen, tukea ja apua kun tuntuu että oma motivaatio ei millään riitä. Teoriassa mulla on kaikki tieto ja taito pudottaa sitä painoa ja hallita sitä, mutta käytäntö onkin sitten aivan toinen. Herkuista se ei oo kiinni niinkään, koska niissä pystyn helpostikin poistamaan kaiken ylimääräisen. Ongelma on annoskoot ja iltapuputtaminen.

Noh, maybe someday. Heh, tuttu lause.

Perjantaina kävästiin tourinkilla eduskuntatalossa.

Oli hauska kontrasti uuden ja vanhan välillä ihan tuoksuja myöten. Arkkitehtuurisesti hienoja yksityiskohtia ja sokkeloita sokkelon perään. Ihan kivaa oli päästä käymään siellä.

Sunnuntaina tapasin miehen perheen, kun kaikki olivat kokoontuneet yhteen isänpäiväksi. Oli rentoutunut ja vapautunut olo vaikka vähän jännittikin alkuun. Miellyttävä ilmapiiri tosin vähensi jännitystä eikä sitä sitten enää kohta ollut, kun tuntui siltä että oli osa porukkaa. Jopa miehen siskon kaksivuotias poika oli kanssani ihan rennosti vaikka juuri tuon ikäisillä usein on pientä vierastusta.

Kotona oonkin sitten puuhastellut nuken kanssa, kun olen innostunut siitä uudelleen ihan eri tavalla nyt kun sille saatiin kasvot ja oikeanlainen peruukki. Se heräsi henkiin.

Ainut pieni huolenaihe on nyt terveeseen jalkaan ilmestynyt kovettuma, koska paino on enemmän sillä jalalla proteesin takia. Kovettumaan on tullut haava joka oli tulehtunut. Sain siihen antibiootit ja lekuri laittoi lähetteen ortopedille ja erikoissairaanhoitajalle, ilmeisesti Jorviin. Ihan hyvä, että saa siihen jotain apua, kun pienenä mulle teetettiin virheasennon takia kenkiä SPR:n kenkäpalvelussa mutta se sitten lakkasi jossain vaiheessa kun vammaistukea ei enää myönnetty.

Sekin sen takia, ettei synnynnäinen sairauteni ollut kohentunut tai parantunut, muistaakseni. Eikös se ole ihan pätevä syy jatkaa tuen myöntämistä että tilanne on ennallaan? Omituista. Äitini kertoi, että jalan virheasentoa olisi voinut korjata rautojen avulla, mutta lääkäri oli sitä mieltä että se ei kannata koska minua olisi siitä kiusattu koulussa. Noh, kiusattiinpa silti koko 9 vuotta kestäneen peruskoulun ajan, koska jalat menivät miten sattui. Olisihan se loistavaa, jos voisin saada uudelleen auki sen kanavan että pohjalliset tai erikoiskengät olis taas arkipäivää. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Siinä sitä villatakkia jonka omin pikkukätösin neuloin. Piponki.

Hartsinukkeharrastajien foorumilla on siitä ihanaa porukkaa, että siellä saa nukelleen todella mahtavat kasvot, jos ei tilaa face upia mukaan tehtaalta nuken päähän valmiiksi.

Oman nukkeni face up on nyt valmis ja täytyy sanoa että tekijä teki kyllä aivan mieletöntä työtä vaikka kestikin kuukauden verran. Oli kyllä odottamisen arvoinen ja enemmänkin. Olen ihan innoissani, ensi viikkoon mennessä pää on takaisin kiinni vartalossaan ja nukkeni on täydellinen.

Tämä kuvakin on jo vanhempi, mutta soveltuu erittäin hyvin tähän haasteeseen.

Elli kuuli, että valohoito saattaisi olla hyvä hoitokeino kaamosmasennukseen.

Miten näihin kirjotuksiin on aina niin hankala keksiä otsikoita?

Viikonloppu meni taas maatessa, syödessä ja herkutellessa. Vakavasti ja vähemmän vakavasti keskustellen kaikenlaisista asioista. On se vaan mukavaa, kun on sellainen ihminen tuo toinen että sille voi puhua kaikista mieltä askarruttavista asioista eikä tarvii pelätä suun avaamista, niinkuin ennen. Mut ONNEKSI mikään ei ole niinkuin ennen.

Tehtiin Pastanjauhantaa-blogin sivuilla olleesta kevätpastaohjeesta, ylläripylläri, kevätpastaa! Siihen tuli mascarponea mutta se ei yhtään sopinu. Oon jotenkin aina ajatellut mascarponen jälkiruokatuorejuustoksi ja sillä tapaa se saa mun puolesta jatkaakin ainakin mun kokkailujen osalta.

Tällä viikolla olis tarkotus saada toi kuntoutuskartotusjuttu etenemään, kun sairasloma loppuu toukokuussa. Vaikka sinne nyt tuntuu olevan aikaa, niin kohta ei enää olekaan. Aika tuntuu tälleen vanhenemisen myötä myös juoksevan aina vaan lujempaa. Taidan ihan käydä Kelassa siitä jupinoimassa koska noissa lapuissa on sellasia osia joihin en osaa oikein sanoa mitään ilman avustusta.  Kuulemma ne aikoo muuntaa niitä lippulappujaan kansankielelle sopivammaksi, mutta saas nähdä miten siinäkin käy...

Olis tulossa ystävän kolmekymppisetkin, ihana päästä vähän ulos tuulettumaan ja juhlimaan.

...koostuu arjesta jonka jakaa toisen kanssa.

Koko viikonloppu oli taas herkuttelua kaikin puolin. Näköjään raportoin aina viikonlopun jälkeen kuulumisia, mutta kai siks että silloin yleensä tapahtuu enemmän ku viikolla.

Tuli taas syötyä tosi hyvin ja maukkaasti ja herkuteltua kun sain tuomisiksi tollasia ihania marsipaanisuklaaalkoholikonvehteja. Vedettiin persaukset olalle, hehheh.

Viikonloppuisin sitä aina pähkäilee että mitäs sitä söis, kun tuo toinen puolisko ei syö lihaa. Kasvisruokiahan on vaikka mitä ihanuuksia ja iteki niitä tykkään syödä. Tällä kertaa tehtiinki sit tällaista: www.kotikokki.net/reseptit/nayta/263142/Vuohenjuustokasvispaistos/

Tota ei tarvii ees tehdä minkään lisukkeeksi, oli ihan tajuttoman täyttävää naan-leivän kanssa kun siihen tuli kolmea eri juustoa.

Käytiin Postissa ja sieltä taisin nyysiä myyjän mukaan viimeisen Pikku Myy-heijastimen. Njäh njäh!

Kai muistitte pukeutua pinkkiin?

Tänään ois tarkotus nousta vähän pyörän selkään, omituinen vireystaso jollakin tapaa päällä? Mitähän mulle on tapahtunut...